Dominikaaninen Tasavalta jakaa Hispaniolan saaren yhdessä Haitin kanssa. Rutiköyhä ja kaoottinen Haiti muodostaa saaren läntisen kolmanneksen, vauraampi ja rauhallisempi Dominikaaninen Tasavalta taasen läntisen osan. Hispaniola puolestaan sijaitsee Kuuban itäpuolella Karibian meressä. Tasavallan kymmenisen miljoonaa asukasta ovat pääasiassa mulatteja, 16% on valkoisia ja 11% mustia. Maassa on myös taino-intiaanien vähemmistö sekä huomattava määrä laittomia haitilaisia maahanmuuttajia.

Länsimaalaisen mittapuun mukaan maa on köyhä, väkivaltainen ja korruptoitunut. Verrattuna saaren länsiosaan se on kuitenkin täydellinen karibialainen paratiisi. Joka tapauksessa Dominikaanisessa Tasavallassa ja varsinkin pääkaupungissa Santo Domingossa kannattaa olla enemmän varuillaan kuin esimerkiksi Kuubassa.

Pikkubusseilla pääsee kätevästi piipahtamaan lähikaupunkiin vaikka ostoksille. Matkan varrella pysähdytään ostamaan pientä naposteltavaa kaupustelijoilta. Herkkämahainenkin tohtii maistella vaikkapa minibanaaneja ja paikallisten suurinta herkkua, nuoren sokeriruo'on ydintä.

Santo Domingon keskusaukio on sangen viihtyisä ja rauhallinen paikka. Samaa ei voi valitettavasti sanoa kaupungista kokonaisuudessaan. Kannattaa ehdottomasti käyttää laillista taksia iltaisin ja öisin, ainakin jos majapaikka on ydinkeskustan ulkopuolella, kuten meillä. Pieni hotellimme oli kauttaaltaan turvattu tunkeilijoilta kalterein, lisäksi turvamies piti vahtia haulikon kanssa 24/7.

Viettäessämme pääkaupungissa Santo Domingossa muutaman päivän meille tarjoutui tilaisuus mennä katsomaan pääsarjan baseball-ottelua. Baseball eli beisbol on tasavallan suuria tunteita herättävä kansallisurheilu. Pelin taso on erittäin korkea, sillä pääsarjaa pelataan kun USA:ssa on sarjatauko ja monet pelaajat loistavat molempien maiden sarjoissa.

Olimme jo pitkään harkinneet kukkotappelun kokemista kerran elämässä maassa jossa se on vielä laillista. TK-Lissulla oli omat epäilyksensä tapahtuman väkivaltaisuudesta, sekä kehässä että sen ulkopuolella. Lähdimme kuitenkin Sosuasta lähikaupunkiin etsimään pitopaikkaa selvitettyämme ottelupäivän ja kellonajan eräältä hotellimme työntekijältä. Täsmällistä paikkaa hänkään ei osannut neuvoa. Puerto Platan kaupungin laitamilta löysimmekin areenan, turistipoliisin ja taksikuskin avustuksella. Hieman varautuneena ja odottavin mielin ostin liput ja etsin paikkamme.

Dominikaanisessa Tasavallassa on vielä vahvasti vallassa latinalais-amerikkalainen macho-kulttuuri. Olimme kuvitelleet, että kukkotappelussa se olisi vielä korostunut. Niinpä yllätyimme myönteisesti, kun tapahtuma tuntui hyvin turvalliselta. Olimme ainoat matkailijat ja kaikki olivat meille ystävällisiä ja kohteliaita. Eräällä kovakuntoisen näköisellä miehellä oli farkkujen vyön alla pistooli, hän lienee vastannut järjestyksenpidosta.

Otteluita oli parisenkymmentä, alkaen huonommista ja huipentuen todella sähäkköihin yhteenottoihin. Kokemus oli mielenkiintoinen kulttuurisen merkityksensä takia mutta muuuten vähän surullinen. Emme kuitenkaan kokeneet tehneemme suurta virhettä, sillä tilaisuutta ei ollut tarkoitettu turisteille, ja lippujen hinnat tuntuivat muodollisuudelta verrattuna vedonlyönnissä liikkuviin setelinippuihin.

Lähtöpäivänä koneessa jo istuessamme pohdimme näkemäämme ja kokemaamme. Suurta köyhyyttä ja kohtuuttomalta tuntuvaa loistoa, länsimaalaisia miehiä paikallisten "seuraneitojensa" kanssa, rentoja päiviä palmujen katveessa paratiisirannoilla, tyrkyttäviä rihkamakauppiaita, ystävällisiä ja avuliaita paikallisia, baarikadulla istuskelua hampaisiin asti aseistautuneiden sotilaspartioiden vartioidessa rauhaa, kukkotappeluita, baseball-ottelua, pahaa mahatautiani. Satuimme sitten vilkaisemaan ikkunasta ja tunsimme ymmärtävämme jotain...