Omatoimi- ja seikkailumatkat lähelle ja kauas - TieKutsuu

Majoitus Kuubassa - Casa particular ja hotellit

Matkakertomus Lissu / Tiekutsuu-tiimi

Hostal Villa Liban isäntä Señor Mezerene toivotti meidät tervetulleeksi casaansa ja sanoi: valmistamme Kuuban parhaat ateriat! Ja se piti myös paikkansa. Isäntä oli iloinen ja vitsikäs veikko, puhui englantia hyvin. Työhuoneensa seinällä riippui raameissa taloustieteen diplomit, oli vaihtanut valkokaulustyöt tuottoisaan majoitusbisnekseen, kuten niin monet maanmiehensäkin – matkailualalle. Puuhasteli talossa päivät pitkät, vaimonsa etupäässä keittiön puolella. Aina ohi kulkiessaan taittoi valkoisen kukan terassilta, antoi sen vaimolleen suukon kera, vierailleen, ja valkoinen kukka oli joka aamu myös aamiaistarjottimella. – Mariposa on Kuuban kansalliskukka, isäntä esitteli – tunnetko sen hennon ja elegantin tuoksun? Talletin yhden kukkasen matkalukemisen väliin, taisi olla ensimmäinen kerta kun sillä reissulla kirjan avasin. Nyt tuo kellertävä, hento kukkanen kuin silkkipaperia, on mukava matkamuisto…

Casa particularin kyltti

Omatoimimatkailijan paras majoitusvaihtoehto Kuubassa on bed & breakfast -tyyppiset yksityisten pitämät perhemajoitukset, casas particulares. Valinnan varaa on, yövyimme tavallisissa omakotitaloissa, upeissa historiallisissa kerrostaloissa, kaupungeissa ja pikku kylissä. Mutta yrittäjyyttä on rajoitettu, perhe saa pitää vain kahta kahden hengen vierashuonetta, joissakin on lisävuodemahdollisuus lapselle.

Huonehinta yöltä on 15 - 30 CUC alueesta ja sesongista riippuen (1 CUC=n. €0.80), joihinkin casoihin kuuluu oma parkkialue. Perheet ansaitsevat hyvin, mutta maksavat kiinteää veroa kuukaudessa 100 - 250 CUC/huone, lisäksi mahdollisesta parkkialueesta ja ruuanlaittolisenssistä. Vero on huikea, sillä esim. lääkärin kuukausiansio on vain 20 - 30 CUC.

Kaikki casat ovat erilaisia, mutta yksi asia on varma; isäntäväki haluaa tehdä vieraidensa olon mukavaksi, kielitaidosta riippumatta, vaikka viittomalla. He auttavat mielellään kaikessa, hankkivat tietoa, toimivat oppaina, vaatteetkin saa pesetetyksi. Apu voi olla korvaamaton, etenkin sesonkiaikaan, sillä hyvin verkottuneina he järjestävät matkalaiselle seuraavan majapaikan. Omista kännyköistä ei ole juuri apua sillä suuntanumeroista on vaikea ottaa selvää, ne vaihtelevat soitettaessa eri kaupungeista ja operaattoreiden kuuluvuus kattaa vain osan maasta. Jopa casan ateriat lyövät laudalta maan yleisen ravintolatason.

Casa particularen tunnistaa oven pielessä olevasta vihreästä kolmiosta tai sinisestä nuolimerkistä.

Muutaman hotelliyön jouduimme viettämään meren kaipuun vuoksi ja pakosta, koska perhemajoitusta ei saa järjestää suurten hotellialueiden läheisyydessä eli parhailla rantapaikoilla! Hotellit ovat valtion ylläpitämiä vähintään 51 % omistusosuudella. Liian kallista budjettimatkailijalle eivätkä edullisemmat niistä ole edes kovin miellyttäviä.

Halusimme päästä meren äärelle ja päädyimme havannalaistenkin suosimaan aurinkorantakohteeseen Playas del Esteen – tosin matkatoimistovirkailija suositteli kovasti Varaderoa parhaimpana vaihtoehtona.

Kun saavuimme Islazul-hotelliketjun Hotel las Terrazasiin, satoi ja ihmiset istuivat hotellin aulassa sen näköisenä kuin olisi satanut koko heidän lomansa ajan. Tämän valtion omistaman hotelliketjun pääasiallinen asiakaskunta on kuubalaiset työnsankarit, Islazul-hotellit ovat heille avoinna, muutoin kuubalaiset eivät saa majoittua hotelleihin!  

Hotellihuoneistomme vaikutti upealta baarikeittiöineen ja uudistettuine huoneineen, huonehinta 36 CUC + tallelokero 2 CUC yöltä ja aamiainen 5 CUC/henk. Kun myöhemmin illalla palasimme litimärkinä kauppareissulta tarkoituksenamme valmistaa iltapalaa, ankeus paljastui! Oli kyllä TV ja iso, uusi jääkaappi, mutta huomasimme että liesi, astiat ja ruuanlaittovälineet puuttuivat. Tyhjensin ostoskassin, valuuttakaupan tarjonta ei ollut monipuolista, saimme purkkilihaa ja -kasviksia, voileipäkeksejä, majoneesia, oliiveja ja tuoremehua. – Eipä noista kovin hääviä ateriaa olisi pystynyt loihtimaan, ajattelin ja avasimme rommipullon. Suihkusta ei tullut lämmintä vettä, hampaat kalisten menimme nukkumaan, sillä satoi ja huoneiston ikkunoissa ei ollut laseja, vaan säädettävät säleiköt.

Hotellin aamiainen oli surkea ja henkilökunnan palvelualttius samaa sorttia. Tukevat keski-ikäiset tarjoilijat keskittyivät enemmän seurustelemaan keskenään tiskin takana mitään näkemättömin silmin kuin huolehtimaan laskutuksesta tai tarjoilusta. Mutta ei niin ankeaa, ettei jotain piristävääkin. Nimittäin tähän kurjaan Islazul-hotelliin sattui tulemaan treenimatkalle Kuuban baseball -mestarijoukkue Industriales. Kuivahko aamiainenkin maistui mestareiden aamutoimia seuratessa.

Tyhjä uima-allas hotellin keskeisellä auringonottopaikalla parhaimpana sesonkiaikana. – Ei voi olla totta! Totta on. Uima-allasta ei ole käytetty aikoihin, sen huomasi kaikesta pohjalle kerääntyneestä roskasta – eikä tulla käyttämään aikoihin, sen huomaa paikoilleen jymähtäneestä suunnitelmasta, vaappuvista telineistä ja repsottavasta suojapeitteestä.

Tuuli oli ajanut sadepilvet pois, mutta mereen ei ollut asiaa voimakkaan aallokon vuoksi. Niinpä päätimme palata Havannaan jatkaaksemme matkaa. Minne – se selviäisi myöhemmin.

Yhden asian olimme päättäneet: jatkossa majoittaudumme pelkästään casoihin!

Sivun alkuun


Santa Clara Santa Clara - Yliopistokaupunki ja kulttuurielämän keskus Trinidad Trinidad - Kuumaa yöelämää ja siirtomaa-ajan arkkitehtuuria



SocialTwist Tell-a-Friend     Suosittele kaverille Facebookissa    

© Antti Siitonen & M-L Saarelainen
Etusivu   Yhteystiedot   Yksityisyydensuoja