Omatoimi- ja seikkailumatkat lähelle ja kauas - TieKutsuu

Päivä Kathmandussa, Nepalin pääkaupungissa

Matkakertomus Lissu / Tiekutsuu-tiimi

- Namaste, Sir!
- No thanks.
- Tiger balzam.
- Sorry, I don't need it.
- Olkaa hyvä ja käykää peremmälle, 100%:sta pashminaa!
- Mistä olette kotoisin? Kauanko aiotte viipyä Nepalissa? alkaa ystävällinen keskustelu
- Tervetuloa matkatoimistooni, teen teille parhaan tarjouksen. Trekkaamaanko aiot, miten olisi pakettimatka luonnonpuistoon?

Pahuksen diilerit, on riittävän tuskallista kulkea näitä kapeita ja kuoppaisia katuja ilman jatkuvaa pysäyttämistäkin. Aurinko paahtaa niskaan. Helvetti, olen tukehtua kun joku vanha kottero pölläyttää mustan savupilven päälleni. Poliisi seisoo risteyksessä yrittäen ohjata liikennettä. Kadut ovat yksisuuntaisia, mutta rikshat ja moottoripyörät ajavat miten huvittaa.

Vartijat seisovat liikkeiden ja ravintoloiden ovilla, joillakin keppi kädessä, olen nähnyt iäkkäämmillä miehillä kukri-puukonkin roikkuvan vyöllä, häätävät häiritsijöitä pois, puhaltavat välillä pilliin komennukseksi taxeille ja rikshoille jatkaa matkaa. Kauppiaat suihkivat luutineen putiikkiensa edustoilla ja pirskottelevat vettä pölyävälle kadulle. Toivotonta taistelua pölyä vastaan.

Nuhruiset pikkupojat, katulapset, norkoilevat supermarketin edustalla. Käsi ojossa pyytävät ohikulkijoilta rahaa tai keksejä, maitoa, mitä vain rahaksi muutettavaa. Syrjemmällä kaverinsa näyttävät selvittelevän välejään, toisella kivenmurikka kädessään. Yksi huomaa kadulle heitetyn savuavan tupakantumpin, käy nappaamassa sen ja vetää henkoset posket lommolla.

Odottelen ystävääni. Paul halusi ehdottomasti kutsua minut lounaalle kotiinsa, vaikka yritin ehdottaa tapaamista ravintolassa.
- Vaimoni on loistava kokki ja sitäpaitsi haluan esitellä sinulle kathmandulaisen nuorenparin kodin.
- Namaste, mitä kuuluu, toivottavasti olet nälkäinen, hän tervehti iloiseen tapaansa.
- Lähdetään syömään!

- Tervetuloa kotiini, käy peremmälle. Ojennan tuliaiseni hänen vaimolleen, lahjapakkauksen Darjeeling-teetä ja suklaarasian.
- Haluaisitko olutta? Ostin sitä aivan sinua varten, huudahtaa Paul toisesta huoneesta ja ilmestyy ovelle pullot kädessään.
- Lääkäri kielsi minulta alkoholin, paino-ongelmia, hän taputtelee vatsaansa nauraen. Istun sängynlaidalla pienessä huoneessa maistellen olutta.
- Pistä toinen pullo jääkaappiin.
- Ei ole, sanoo Paul ja kantaa ruoka-astioita pöytään. Huone on kodikas. Sänky ja iso peiliovinen vaatekaappi, klassista tyyliä, työpöytä ja tietokonetaso, kolme tuolia. Kaikki mitä kaksi ihmistä tarvitsee. Tuuletin, mutta ei lämmitystä.
- Meillä on vuokrattuna kaksi huonetta tästä talosta, ajattelin luopua toisesta, mutta eläminen voisi tulla liian ahtaaksi. Kurkistan toiseen huoneeseen. Kaasuliesi, lattialla riisikeitin, astiat isossa vadissa, perunat ja juurekset nurkassa.

Nepal on hyvin köyhä, sen näkee kaikesta, ja äärimmäisyyksien maa. Ankara elämä vuoristossa tekee ihmisen nöyräksi, mutta vahvaksi. Ei mitään puolittaista. Vahvoja makuja, värejä, iloisuutta ja ystävällisyyttä. Kunnioitettavaa hyväntekeväisyyttä, almuja pyhille miehille, hiljentymistä rukoukseen temppeleissä, hengellisyyttä. Kuitenkin maassa toimii edelleenkin tiukka ja joustamaton kastijärjestelmä.
- Tutkittuani asioita vaihdoin uskontoa. Olen nyt katolilainen, hindulaisuus tuntui niin epäoikeudenmukaiselta. Niin, alempikastisen elämä on vaikeaa ja kastittoman kuin kulkukoiran, ajattelen hiljaa.

- Olen nyt kovin kiireinen, opiskelen koreaa. Sinne haetaan työntekijöitä ja on paremmat mahdollisuudet päästä jos osaa kieltä. Ajattelin olla siellä kolme vuotta, palkkaa saisi 500 euroa kuukaudessa ja se on paljon, Paul puhelee suunnitelmistaan ruokailun lomassa. Palkkataso on Nepalissa alhainen, yliopistoprofessori saa kuukaudessa 250 euroa, olen lukenut lehdistä. Olen nälkäinen, Dahl Bat on hyvää, ei liian tulista, Paul on muistanut varoittaa vaimoaan.

Turismi on tärkeä työllistäjä Kathmandussa. Matkailijoiden on pakko viivähtää pääkaupungissa, sillä täällä on maan ainoa kansainvälinen lentokenttä. Matkatoimistoissa laaditaan trekkausohjelmat ja varataan oppaaat. Loman päätteeksi baareissa käy innokas puheensorina, kun turistit kokoontuvat ylistämään retkillään kokemiaan elämyksiä.

Jotkut tulevat Nepaliin nähtävyyskierrokselle, jotkut pyhiinvaellusmatkalle, mutta hyvin merkittävä ryhmä on trekkaajat ja vuoristokiipeilijät. Kathmandu Post -lehden (14.5.2011) mukaan Mount Everestille on kiivennyt tänä keväänä jo 79 henkilöä, 30 ulkomaalaista ja 49 paikallista, kolme henkilöä on menehtynyt kesken matkan. Virallisen tilaston mukaan yhteensä 3128 henkilöä on valloittanut vuoren sen jälkeen, kun Edmund Hillary ja Tenzing Sherpa tekivät sen ensimmäisinä vuonna 1953.

Annapurnan Royal Trek on tullut suosituksi Prinssi Charlesin vaellettua se 90 henkilön seurueessa 80-luvun alussa. Viikon kylästä-kylään vaellus on monen tehtävissä helppokulkuisen maastonsa vuoksi, mutta Everestin perusleiri vaatii jo rautaista kuntoa ja sitkeyttä.

- Haittasiko eilinen lakko päivääsi, kysyy Paul kävellessämme takaisin keskustaan.
- Eipä haitannut, sanon ja ajattelen rauhallisia katuja, osa ravintoloista oli avoinna ja palvelut toimivat, mutta kaupunkilaisille siitä varmasti oli haittaa. Yleislakkoja on ollut useita viime aikoina, ihmiset ovat hermostuneita valmisteilla olevasta perustuslaista, jota 400 poliitikon työryhmä on työstänyt jo viisi vuotta. Perustuslain oli määrä olla valmis julkaistavaksi toukokuun lopulla, mutta työryhmä ilmoitti lain olevan kesken ja pyysi vuoden lisäaikaa. Alkuperäiskansojen kattojärjestö järjesti viimeisimmän lakon, vaativat että heidän oikeutensa ylläpitää kulttuuriaan otettaisiin huomioon perustuslaissa. Ennen oli sentään rauhallista, kuulee monen nepalilaisen sanovan. Kun maolaiset nousivat valtaan lupasivat edistystä, mutta mitään ei ole tapahtunut. Sähköä on vain ajoittan, vesijohtovettä ei edes päivittäin ja pitkät jonot bensa-asemilla paljastavat polttoainepulan.

- Taxi Sir? No sehän sopii, sateisen yön jälkeen ei tehnyt mieli lähteä kävelemään kuraisia teitä lyhyttäkään matkaa.
- Durbar Square, 150?
- 200.
- No thanks, jatkan matkaani.
- OK Sir 150. Hyppään pieneen valkoiseen Suzukiin, tyypilliseen kathmandulaiseen taxiin. Jousista päätellen tämä on jo nähnyt parhaat päivänsä eikä ihmekään näillä kaduilla. Rämisee ja kolisee, toivottavasti ovet pysyvät kiinni. Kuski pyörittää rattia tottuneesti, kiertää kuopat, ohittaa rikshat, kantajat ja lastin purkajat. Valitsee mielestäni oudon reitin. Oikotiekö? Mihin ihmeeseen se nyt meinaa, aukiohan on tuossa lähellä. Jumissa. Moottoripyörät ohittavat autojonon molemmin puolin. Minuutit kuluvat, pitäisikö nousta ja lähteä kävelemään. Autojono liikahtaa, päätän jäädä. Taxi aikoo ruuhkaiselle valtaväylälle uuden kaupungin alueelle ja sieltä koukata Durbarn Squarelle. Helkkari, olisi pitänyt hypätä kyydistä. Jumissa taas, nyt monikaistaisella tiellä. Ei tästä mitään tule, pyydän pysäyttämään kadun varteen. Mitä tästä kyydistä maksaisin, no olkoon se 150. Yritän päästä mahdollisimman nopeasti pois pakokaasusumusta. Tunnustelen taskujani, eipä tullut edes hengityssuojainta mukaan.

Hengähdän hetken vanhan kaupungin aukiolla. Näen sadhun lähestyvän. Nostaa kätensä ilahtuneena ja haluaa siunata minut pyhin värein kautta jumalain. Pistää kätensä ämpäriin, mutta ehdin pudistaa päätäni, tänään ei almuja. Kaikessa kurjuudessaankin ilta-aurinko saa ränsistyvät Newari-talot ja ympäristön näyttämään lempeältä ja kun katsoo naisten kulkevan hehkuvan värisissä hindu-asuissaan, jopa arvokkaalta. Lyhtyjä sytytellään rukouspaikoilla, kellot kilisevät. Yrttien raikas tuoksu kantautuu vihannestorilta, kukkia kaupataan palvontamenoihin. Savua, naiset kadun reunalla grillaamassa maissintähkiä. Vieressä mies parturin työssään. Rikshakuski nokosilla aukion laidalla. Jokunen turisti kameroineen ihmettelemässä vanhan kaupungin elämää.

Viimein Durbar Squaren temppelialueella. Oppaiden pettymykseksi suunnistan suoraan Freak Streetin maskiputiikkeihin. En tahdo löytää mieleistäni.
- Haluan jotain muuta, en värikkäitä jumalien kuvia enkä äkäisen näköisiä festivaalinaamioita, saan selitellä kauppiaille. Palaan temppeliaukiolle, olisiko matkamuistotorilla? Lopulta löydän sen.
- Buthanilainen, hyvin vanha ja arvokas, esittelee myyjä toiveikkaasti.
- 2500 Nepali Rupis. Liian kallis, käännyn lähteäkseni.
- Mitä maksaisit? Kohta on sulkemisaika ja voin antaa tämän erikoishintaan.
- 500.
- Sehän on vain valmistuskustannus, hieman enemmän Sir!
- 700.
- 800, sanoo myyjä.
- OK 800, ja lähden maski kainalossa kävelemään kohti Thamelia.

Illan tullen valot syttyvät kaduille valaisten kylttiviidakon ja jos on verkkovirtaa niin kirkkaammin, mutta liian usein varavirran voimin. On illallisaika ja ihmiset vaeltavat etsien mieleistään ruokapaikkaa, minä muiden mukana. Olisiko se tänään italialaista, kiinalaista, tulista intialaista, Dahl Batia, kunnon pihviä? Tiedän, herkkuani momoja, siis tiibetiläiseen! Ei se ollutkaan tällä kadulla, täyskäännös ja olen törmätä moottoripyörään. Labyrintti! Kiemurtelevat kadut näyttävät samanlaisilta matkamuisto- ja trekkausvälineliikkeineen.

Momoja odotellessani seuraan paikallisten ruokailua. He eivät kauan pöydässä viivy. Vikkelin sormin Dahl Bat -annokset katoavat nälkäisiin suihin tarjoilijan kierrellessä kippoineen pöydästä pöytään kysellen josko joku haluaisi täydennystä. Kun lautanen on tyhjä, käsien pesu ja kassan kautta ulos. Ja ovi käy, tarjoilija pyyhkii hikeä otsalta ja valmistaa pöydän uusille nälkäisille suille.

Rock-musiikki kantautuu kaduille peittäen liikenteen äänet. Baarit ja ravintolat ovat yleisimmin yläkerroksissa tai kattoterasseilla ja niitä ei helposti löydä, ainakaan päiväsaikaan. Ylös "tanssiravintolaan" näkyi menevän pari nuorehkoa miestä, paikallisia. Tanssiravintola, jossa valokuvaaminen ja videointi on kielletty ja lavalla tanssiminen sallittua vain esiintyjille - nepalilainen synninpesä. Naiset tanssivat aasialaisen pop-musiikin tahdissa mukaellen sanoja kuin laulaisivat itse. Korkokengissä, vain ehkä hieman viekottelevasti pukeutuneina. Noloa, länsimaalaisen silmissä esitys on kuin pikkutytön matkimassa idoliaan kotona peilin edessä hittibiisin tahdissa.

Vanhat cover-hitit houkuttelevat baariin. Monessa paikassa on bändimusiikkia ja se vetää asiakkaita. Tunnen pistävän lemahduksen talojen varjoista, liuotteita. Näen katupojat, pussi kiertää huulilta huulille. Imppaavat päivänsä unohdukseen kohdatakseen yönsä.
- Hasss, joku kuiskaa ohimennen.
- Sorry, I don't smoke.

Baari on tupaten täynnä. Paikallisia enimmäkseen, miehiä. Länsimaalaiset ovat linnoittautuneet loikoilutilaan. Jotkut turistit viettivät iltaa oppaineen. Löydän paikan kahden nuoren miehen pöydästä, kutsuvat mielellään vieraita, koska haluavat keskustella maansa asioista ja kuulla miten muualla. Sishan hedelmäiset aromit leijuvat ilmassa, vesipiippu on tilattu lähes joka pöytään ja lautasittain naposteltavaa.

Bändi palaa tauolta ja musiikki tempaa mukaansa. Solisti riisuu t-paitansa ja yleisö villiintyy. Miehet tanssivat pöydissä, laulavat. Jotkut innostuvat tanssilattialle, heidän joukossaan topi-hattuinen iäkkäämpi mies. Tanssii intohimoisesti, elehtii, antaa musiikin johdatella hurmioon. Kaikesta päätellen tämä rokkivaari ei ole ensi kertaa baarikierroksella.

- Huomaan, että olet vanha tekijä, sanon kun topi-hattuinen liittyy seuraani, taidat pitää rockista?
- Olen koko elämäni asunut tässä kaupungissa ja rakastan musiikkia. Totuus on, että elämä on rakkaus, sanoo ja osoittaa tatuointiaan käsivarressaan, sydäntä enkelinsiivin.
- Kathmandu means "man can do", and I can fly! Ja rytmit vievät hänet taas mukaansa.

Yhtäkkiä bändi hiljenee. Poliisipartio seisoo ovella tuiman näköisenä.
- Tämä ei ole reilua, kellohan ei ole vielä puolta yhtätoista, vasta varttia yli kymmenen, tuhisee joku vihaisesti viereisessä pöydästä.
- Käydään kimppuun, heillähän on vain kepit, yrittää joku yllyttää.
- Ennen bändit saivat soittaa paljon pitempään!

Rikshat ja taxit odottelevat yön asiakkaitaan Thamelin kaduilla, sillä baarit suljetaan jo ennen puolta yötä. Lähden kävelemään majapaikkaani, sehän on vain kivenheiton päässä.


Sivun alkuun




SocialTwist Tell-a-Friend     Suosittele kaverille Facebookissa    

© Antti Siitonen & M-L Saarelainen
Etusivu   Yhteystiedot   Yksityisyydensuoja