Patanin laajalla Durbar Squarella, temppeliaukiolla, on Nepalin upeimmat ja parhaiten säilyneet Newari-tyyliset temppelit ja palatsit.

Temppeliaukio on kaupungin sydän ja elämän keskipiste.
- Asun taivaassa, kertoi eräs patanilainen liikemies esitellessään tyylikkäästi entisöityä Newari-tyylistä kotiaan temppeliaukion laidalla. Lapset leikkivät kaduilla, miehet istuvat varjoisalla penkillä parantamassa maailmaa. Pyhät miehet oransseissa ja punaisissa kaavuissaan vaeltevat pohdiskellen korkeampia viisauksia.

Päivisin temppeliaukiolla näkee myös turisteja. Tulevat kaupunkiin päiväretkelle kameroineen, käväisevät Patan Museumissa ihailemassa uskonnollisten aarteiden kokoelmaa.
- Nepalin kansallinen aarre, maan paras kokoelma, ei voi lähteä pois käymättä museossa, sanoi opas museon ovella. Patanissa on useita fair trade-liikkeitä, joista saa laadukkaita tuotteita ja matkamuistoja: neuleita, keramiikkaa, puuveistoksia jne.

Aukion laidan kattoterasseilta avautuvat upeat maisemat yli kattojen, kirkkaalla säällä jopa Himalajan vuoristoon asti.

Temppeliaukion seesteinen ja meditatiivinen tunnelma vaihtuu värikkääseen vilinään ja puheensorinaan siirryttäessä basaariin. Ilma on täynnä mystisiä tuoksuja, hehkuvia kankaita, ompelukoneen surinaa, tarjolla on kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kauppaa tingataan aamun koitosta iltaan, jopa kynttilän valossa rukouskellojen kajahdellessa. Muita länsimaalaisia ei näy. On kuin aikakone olisi siirtänyt tuhannen ja yhden yön tarinoihin.

Kaupunkilaisten päivittäinen kohtaamispaikka, kuten muissakin Nepalin kaupungeissa, ovat kaivot. Aamusta iltaan kaivoilla on vilskettä, kun naiset lapsineen ovat vedennoutomatkalla isoine kannuineen tai pesemässä pyykkiä. Ohikulkijat voivat virkistäytyä siellä huuhtelemalla pölyt pois, hyvin monelle kaivo onkin ainoa peseytymispaikka.

Eräänä iltana olimme päivällisellä kattoterassilla, kun tunsimme pistävää savun hajua. Se voimistui ja kohta näimme jo liekkejäkin.
- Onko kaupunki tulessa, kysyimme tarjoilijalta.
- Ooh, nyt on festivaaliaika, talvi on päättynyt, siksi nuo nuotiot. Kaupunkilaiset olivat sytyttäneet nuotioita joka kadunkulmaan ja aukioille, polttelivat niissä joutavaa tavaraa, vanhoja huonekalujakin. Kynttilät ja öljylamput lepattelivat rukouspaikoilla, kolean talven selkä oli taitettu.