Kihnussa on vain kuutisensataa asukasta. Saari sijaitsee 40 km lounaaseen Viron länsirannikolta. Se on säilyttänyt vanhan kulttuurin hämmästyttävän hyvin, mistä on kiittäminen sen suhteellisen eristynyttä sijaintia varsinkin kelirikkoaikaan. Vuonna 2008 Unesco valitsi Kihnun aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Kihnussa käyminen tuntuu kuin menisi elävään museoon. Luonnonystäville saari tarjoaa paljon koettavaa. Useimmat matkailijat viettävät siellä vain yhden päivän nähtävyyskierroksella, mutta myös vaatimatonta majoitusta on tarjolla. Ruoka on samaa taattua tavaraa kuin muuallakin Virossa eli mahansa saa taatusti täyteen mutta kulinaarisia hienouksia on turha odottaa.
Autolautta Amalie oli meidän kyytimme saarelle.
Kalastusveneitä Kihnun satamassa.
Näinkin voi tehdä Kihnun nähtävyyskierroksen.
Kihnu on pieni saari, niinpä meidän suosittelemamme tapa on vuokrata
satamasta polkupyörä.
Perinteinen maalaistalo.
Aika taiteellinen yksityiskohta.
Pumppukaivo.
Ihan suomalalaistyyppinen näkymä.
Oikein ystävällinen hauva.
Komeita kissankelloja.
Kihnussa näkee paljon kukkia. Tämän nimi liene "Sweet William"?
Ortodoksinen kirkko.
Neuvostovalmisteinen sivuvaunumoottoripyörä.
Mahtaakohan tämä viritys kestää?
Saarella on pieniä kyläkauppoja, joten piknik-tarpeiden hankkiminen
ei tuota päänvaivaa.
Kihnun majakka sijatsee saaren eteläisimmässä kärjessä. Se rakennettiin
Englannissa ja kuljetettiin Viroon palasina.
Majakan edustalla on kivikkoinen ranta, jolla ei montaa matkailijaa näy.
Kihnun tärkeimpiä elinkeinoja on perinteinen maatalous, johon kuuluvat karjan-, hevosten- ja lampaiden kasvatus sekä kalastus. Kihnun kalastajilla on suurehkot saaliskiintiöt ja valtio antaa kalankäsittelylaitoksille tukiaisia.
Maalaistalon pihapiiri.
Vanha traktori ja niittokone.
Haravointikone.
Heinänkorjuu perinteiseen tapaan menossa.
Tyypillinen näky tien varrella, lehmiä laitumella metsässä.
Lammashaka. Täydellistä maalaisromantiikkaa!