Vuoden vaihteessa olimme Gibarassa, viehättävässä pienessä koillisosan rantakaupungissa, ja meidät kutsuttiin erään perheen vieraiksi uuden vuoden illalliselle.

Uusi vuosi otetaan Kuubassa vastaan juhlavasti – kolmen päivän ajan! Perinteiden mukaisesti vuoden viimeisenä päivänä grillataan kokonainen sika, se on miesten kunniatehtävä.

Saavuimme juhlataloon seitsemän maissa ja suvun miehet ottivat meidät vastaan posket punottaen – sian paisto oli kestänyt seitsemisen tuntia ja rommia kulunut kuten asiaan kuuluu. Paikalla oli paljon väkeä, sukua kolmessa polvessa. Veimme tuliaisiksi lapsille keksejä, mehua ja limpsaa sekä isännälle rommipullon, muuta emme saaneet hankituksi... Illan tarjoilut olivat mahtavat, ihmiset nauttivat ruuasta ja kyllä he söivätkin. Meille juhla-ateria oli tuhti, sian rapea nahka – mikä kuulema on parasta – ehkä liiankin rasvaista ja kova pala purtavaksi. Juhla-aterian jälkeen lähdimme kaupungin ”kala-aukiolle” – tapahtumapaikalle, jonne kaikki ilonpito- ja tanssihaluiset ihmiset kokoontuivat lähes päivittäin.

Kysyttyämme kellonaikaa meille vastattiin, että kelloja ei tarvita – vuoden vaihtumisen kyllä huomaisimme. Kohta kirkon kellot soivatkin vimmatusti – vuosi oli vaihtunut! Feliz nuevo año! -toivotukset kuuluivat kaikkialta ja salsa täytti aukion.

Musiikki ja kiihkeä tanssi tempaisi mukaansa. Mekin puujalat taivuimme rytmien vietäväksi ja tanssimme aukiolla aamutunneille asti toisten mukana. Poskisuukkoja vaihdettiin, nuoret ja vanhat olivat ystäviä – hermanos – veljiä ja sisaria. Jaettiin musiikki, tanssi ja rommipullot. Rommia kuluikin paljon, se pääsi loppumaan myyntipaikoilta illan aikana...

Vuoden ensimmäisenä päivänä perheet ja ystävät viettivät juhlapäivää yhdessä. Vastaantulijat toivottivat meille hyvää uutta vuotta – turisteja ei tässä kaupungissa paljon ollut ja ne vähätkin tuntuivat arkailevan paikallisiin tutustumista. Ilta kahdeksan messun jälkeen kala-aukio täyttyi jälleen. Paikalle oli saapunut suosittu Eddy-K -bändi viihdyttämään kaupunkilaisia reggaeton-musiikillaan.

Ja meno oli jälleen vauhdikasta. Naiset olivat pukeutuneet näyttäviin ja kimalteleviin juhlapukuihin, miehet kilpailivat heidän huomiostaan kiihkeiden rytmien lumoissa. Seurasimme esitystä uusien ystäviemme kanssa tanssien piirissä – rommipullo sen keskellä. Illanvietto oli railakasta, minkäänlaista rähinöintiä tai humalaisten sekoilua ei havaittu – oli turvallista, vartijat ja poliisit partioivat... Juhlat kestivät jälleen aamutunneille asti.

Vuoden toisena päivänä kaupunkilaiset viettivät aikaa aukioilla ja baarien terasseilla - jotkut nauttien rommia tai olutta. Oli rauhallista ja mukavaa vapaapäivän ajanviettoa. Iltamessun jälkeen kala-aukio oli autio, ei musiikkia. Viiden päivän oleskelumme aikana Gibarassa tämä oli ainoa ilta jolloin musiikki ei soinut kokoontumispaikalla. Mutta rantabaarissa muusikot soittelivat ja lauloivat perinteisiä lauluja, jotkut tanssivat haikeiden sävelten mukaan.. Kaupunkilaiset sanoivat, että koska huomenna olisi työpäivä, ei kala-aukiolla olisi tänään ohjelmaa.

Ps. Lisää kuvia ja juttua Gibarasta löydät tästä. Videot- sivulla on Eddy-K:n ja Gibaralaisten trubaduurien "musavideot".