Ko Chang sijaitsee Länsi-Thaimaan saaristossa Ranongin provinssissa noin 10 kilometriä Burman rajasta. Kirkkaalla ilmalla näkyy tuon suljetun maan saaria aivan selvästi.

Saarelle pääsee Ranong-nimisestä kaupungista. Venematka kestää parisen tuntia olosuhteista ja lastin määrästä riippuen, sillä maista tuodaan kaikki tarvittavat tavarat saarelle: ruuat, juomat, jopa jäätä isoina kuutioina säkeissä, rakennustarvikkeita jne.

Saari tuntui olevan kovin suosittu ja majapaikkoja vain rajoitetusti, jouduimme soittelemaan moneen paikkaan ennen kuin saimme majoituksen varatuksi. Ko Chang Resort on rakennettu kalliorinteeseen ja sillä on oma betonilaituri, mikä helpottaa veneiden saapumista ja etenkin lastin purkamista. Hiekkarannalla veneet rantautuvat matalikkoon ja matkustajat sekä lastinkantajat joutuvat kahlaamaan rannalle.

Resortissamme oli selkeät säännöt: ruokaa voi tilata tarjoilijalta tai keittiön ovelta, juomat noudetaan itse terassilla olevasta pakastimesta ja kaikki merkitään itse mökkikohtaisiin kirjoihin. Tämä näytti olevan saaren yleinen käytäntö ja mukavakin, ei aina tarvinnut juoksuttaa tarjoilijaa.

Mökkimme oli pieni, pelkistetty, kevytseinäinen, mutta tukevakattoinen, mukavuutena WC joka huuhdellaan ämpärillä, suihku luonnonlämpöisellä vedellä, moskiittoverkko ja terassi oleskelutilana. Generaattorisähkö oli päällä auringonlaskusta kolmisen tuntia.

Resortissamme oli etupäässä eurooppalaisia nuoria aikuisia, pariskuntia pienten lastensa kanssa ja jokunen seniori-ikäinenkin.

Kaikki arvostivat ja kiittelivät saaren rauhallisuutta. Tosin joskus jokin rantabaari järjesti juhlat. Taskulamput loistivat pimeydessä, kun ihmiset kulkivat juhlapaikalle pitkin pieniä viidakkopolkuja. Ilotulitusraketteja ammuttiin ja musiikki kantautui vaimeasti viidakkoon.

Eräs Ko Changin monivuotinen kävijä paljasti, että hän kertoo kotimaassaan menevänsä samannimiselle mutta isolle ja turistoituneelle Ko Changille Thaimaan itä-rannikolla lähellä Kambozhan rajaa, jotta tämä saari säilyttäisi idyllisyytensä nahdollisimman kauan.

Saaren huippuedullinen hintataso houkuttelee nuoria ja uusnuoria budjettireissaajia, niinpä matkailijoita saapui päivittäin. Kaikille ei ollut tarjota mökkiä, mutta heitä ei käännytetty pois, vaan järjestettiin yösija henkilökunnan huoneisiin tai jopa oleskelutilaan pystytettäviin telttoihin.

Päivisin oli kuuma. Vietimme aikaamme laiskotellen, lueskellen, etsien varjoisinta paikkaa. Uiminen virkisti hetkeksi ja iltakävely rannalla auringonlaskun aikaan oli tunnelmallista.

Paratiisi ei olisi täydellinen, jos sieltä puuttuisi käärme. Joku oli saanut kuvattua sen ja henkilökunta vahvisti - kobra. Olimme viidakossa luontoäidin helmoissa.

Päivän paras hetki. Viidakko heräsi. Sirkat aloittivat korvia huumaavan konserttinsa. Aurinko oli laskenut. Aika mennä suihkuun. Valo syttyi mökin terassilla. Pienet liskot olivat ottaneet jo paikkansa lampunvarjostimessa pyydystääkseen osansa valtavasta yöperhosparvesta lampun ympärillä. Isommat liskot vaanivat katonrajassa.

Otimme taskulamput ja lähdimme päivälliselle resortin terassille, jonne väki oli jo kokoontunut, useilla herkullisesti höyryävät annokset edessään. Kynttilät lepattivat pöydissä. Joskus joku tapaili haikeita säveliä oleskelutilan kitaralla. Ruoka oli aina erityisen maukasta.

Oli mukava istuskella mökin terassilla pimeässä, suloisen lämpöisessä yössä ja katsella kirkasta tähtitaivasta. Ja viimein käydä levolle moskiittoverkon suojaan yötuulen puhaltaessa mökin kahdesta avoimesta ikkunasta. Vaipua uneen kuunnellen ison liskon töminää katolta, laskea geckon ääniä 1, 2, 3, 4, 5...

Lisää lukemista Thaimaan länsirannikolta: