Nepalin pääkaupungissa Katmandussa asuu miljoona maan noin kolmestakymmenestä miljoonasta kansalaisesta. Maan suurin uskonto on hindulaisuus 80% osuudella, seuraavana tulevat buddhalaisuus kymmenellä ja islamilaisuus neljällä prosentilla. Vuoristomaan bruttokansantuote henkeä kohden on 1000€, jolla se sijoittuu maailman kahdenkymmenen köyhimmän maan joukkoon (Lähde: CIA World Factbook / 2011 tilasto).

Katmandua sanotaan hyvällä syyllä astinlaudaksi Himalajalle. Kahdeksan maailman neljästätoista yli 8-kilometrisestä vuoresta on joko kokonaan Nepalissa tai Nepalin ja Kiinan/Intian rajalla. Kaupunki itse sijaitsee noin 1400 metrin korkeudessa. Koska maan ainoa kansainvälinen lentokenttä (2011) sijaitsee Katmandussa, on luonnollista että se on ensimmäinen etappi vuoristokiipeilijöille ja -vaeltajille.

Thamel on Katmandun turistikeskittymä. Kaikille budjeteille sopivista hotelleista, ravintoloista, baareista, pidempien ja lyhempien retkien järjestäjistä on suorastaan ylitarjontaa. Samoin kerjäläisistä, katukauppiaista sekä monenmoisten laillisten ja laittomien palvelujen tarjoajista. Ensivaikutelma autojen ja mopojen suhahdellessa senttien päästä ja kauppiaiden roikkuessa hihassa saattaa olla aika tyrmäävä, mutta päivässä parissa oppii kyllä suunnistamaan katusokkelossa ja saamaan selkoa kaaokseen. Thamelissa on aivan näppärää yöpyä muutama yö, hankkia kuljetus- ja/tai retkipalveluita, mahdollisesti joitain varusteita ja totuttautua korkeampaan ilmanalaan. Thamel on itsessään intensiivinen kokemus, lisäksi vanhakaupunki alkaa heti sen eteläpuolella.

Tyypillinen kauppakatu Thamelissa, jonne matkailijat, matkanjärjestäjät ja paikalliset mopoineen yrittävät mahtua. Ravintoloita on päiväsaikaan vaikea löytää, sillä ne ovat usein yläkerroksissa, kuten Fire Horse -tanssiklubi. Pimeän tultua rytmit opastavat ja kutsuvat yöelämään.

Kiertelevä hedelmäkauppias. Hävettää myöntää, mutta tämä kuvaaja sortui maailman vanhimman huijauksen uhriksi eli pelin nimi oli "ei ole oikeanlaisia vaihtorahoja ja ruvetaans sumplimaan...".

Nepal Dream -matkatoimiston kyltti, mutta apina ei kuulu mainokseen. Se on villiapina, joka on kotiutunut Kathmandun sokkeloihin muiden lajitovereidensa kanssa.

Katulapset ovat iso ja koskettava ongelma. Parhaiten autat olemalla reagoimatta heihin mitenkään, lukee avustusjärjestöjen lehtisissä.

Illan tullen Thamel herää aivan uudenlaiseen sykkeeseen. Sisha-baari on Katmandun suosituimpia juhlimispaikkoja. Sishat eli vesipiiput kuuluvat tietysti nepalilaiseen illanviettoon.

Elävää musiikkia on tarjolla vähintään joka toisessa kuppilassa. Pidätkö rock´n rollista, pehmopopista vai heavystä? Valinta on sinun. Bändien taso tosin vaihtelee, mutta tämä oli erinomainen.

Tukat suittu, ei muuta kun menox klubbailemaan. Hi guys, one foto, thanx!

Durbar Square tarkoittaa kaupungin keskusaukiota, siispä jokaisessa Nepalin kaupungissa on sellainen. Se oli ennen kaiken keskipiste, tori jolle keskittyi niin hengellinen, maallinen kuin taloudellinenkin valta. Vielä nykyisinkin vanhassa kaupungissa sijaitsevaa Durbar Squarea voidaan pitää Katmandun sieluna, vaikka taloudellinen ja valtiollinen valta ovatkin paenneet uusiin kaupunginosiin.

Taidokasta, perinteistä ja hyvin yleistä Newari-arkkitehtuuria. Koristeelliset puukaiverrukset vangitsevat katseen.

Temppelin oven molemmin puolin on taotut Nepalin liput. Missään muualla ei ole viisikulmaista maan lippua kuin Nepalissa.

Kujien puodit ovat avoinna aamusta iltaan. Sään salliessa "olohuone" siirtyy kadulle, missä tuttujen kanssa vaihdetaan kuulumisia teekupposen äärellä, ja illan tullen, luukkujen lyötyä kiinni, siirrytään puodin takahuoneeseen yöpuulle.

Olisiko tämä mies kuskaamassa heiniä pyhien lehmien ruokintapaikalle? Vai olisiko mökkiinsä kattoremontti tiedossa?

Aukioilla ja katujen katveissa, siellä mistä löytyy vähänkin tilaa on ruokatori. Kaupustelijat tulevat pitkienkin matkojen päästä myymään kasvattamiaan vihanneksia kivikyliin.

Millä vuosisadalla sitä mennään, 1500-luvullako? Ei vaan toukokuussa v. 2011, mutta Nepalissa vuosi on jo 2068.

Päivän rauhallinen hetki. Joku seremoniako on kerännyt kaikki ihmiset menoihinsa vai? Ihmeellistä! Riksha on käytännöllinen kulkuväline vanhassa kaupungissa, sillä pääsee ahtaistakin paikoista.

Namaste – tervehdin sinun pyhyyttäsi. Valitettavasti vain Kathmandun kaduilla Namaste tarkoittaa liian usein "haluan myydä sinulle jotakin".

Trilokya Mohan Narayan-temppeli on omistettu Vishnulle. Kaupunkilaisilla on tapana kivuta jyrkät kaiteettomat portaat ylös näköalapaikalle mietiskelemään tai vain seuraamaan "maailman menoa". Niin mekin teimme, vapisevin polvin.

Jagannath-temppeli on kauttaaltaan koristeltu eroottisin kaiverruksin. Opaskirjat tarjoavat niille monenlaisia yleviä merkityksiä. Erään tarinan mukaan kaiverrukset olisi tehty Neitsytjumalattaren pelotteeksi, jotta hän jättäisi pyhätön rauhaan eikä tuhoaisi salamoillaan... Meidän mielestä vaikutti kyllä aikansa aikuisviihteeltä!?

Matkamuistoja on tarjolla tuhottomasti. Kauppiaat ovat todella sinnikkäitä mutta eivät
ikävällä tavalla."I already have" tehoaa melko varmasti.

Kyllähän Durbar Squarella ainakin yksi "pyhä lehmä" olla pitää, tässä tapauksessa kylläkin sonni.

Juttelimme aimo tovin hyvin englantia puhuvan munkin kanssa. Hän ei ollut puluja ruokkimassa, vaan keräämässä varoja pyhään tarkoitukseen.

Sadhu eli pyhä mies. Varo kalliiksi tulevia kopioita! Kuvassa olevan kaltainen aito sadhu ei koskaan vaadi rahaa vaan tyytyy siihen mitä annetaan.

Huippuhetki tyttöjen elämässä. Kumari-rituaali pidettiin aukiolle pystytetyssä teltassa, josta kantautuva musiikki houkutteli myös vieraita seuraamaan juhlaa.

Boudha sijaitsee Katmandun laitakaupungilla, kuutisen kilometriä Thamelista. Se on Nepalin tiibetiläisten pakolaisten uskonnollinen keskus ja maailman ainoita paikkoja tutustua kahlitsemattomaan ja elinvoimaiseen Tiibetin kulttuuriin. Boudha ei ole piloille entisöity "ulkoilmamuseo" vaikka matkailijoilta peritäänkin pieni sisäänpääsymaksu alueelle. Jos haluaa kokea paikan elämänrytmiä ja tunnelmaa pidempään kuin muutaman tunnin, löytyy keskusaukion tuntumasta edullisia guest houseja ja pikku hotellejakin.

Stupaan on maalattu Buddhan silmät ja kulmakarvat. Niiden välissä ei suinkaan ole nenä vaan nepalilaisten yksimielisyyden symboli.

Katmandu on saastunut, kaoottinen, levoton, hankala, rutiköyhä... Mutta samalla kiehtova, värikäs, ikivanha, dynaaminen, ystävällinen... Kannattiko käydä? No aivan varmasti!