Palasimme tammikuussa 2005 Kaakkois-Aasian matkalta mieli hieman apeana. Olimme suunnitelleet viettävämme merellistä elämää suurimman osan lomastamme, sukellusta ja snorklausta mielenkiintoisissa kohteissa. Mutta tapaninpäivän luonnonkatastrofi sotki suunnitelmamme. Olimme tuolloin Thaimaassa ja sen länsirannikon lomakohteet tuhoutuivat tai kärsivät pahoin tsunamista. Jälkijäristysten pelossa mereen ei ollut asiaa moneen viikkoon. Loppulomamme ajaksi hyydyimme Etelä-Thaimaan kaupunkeihin, mielenkiintoista, mutta...

Talvi tuntui pitkältä. Kevättä ja kesää odotellessa matkakuume nousi. Reissuun pitäisi taas päästä, mutta minne? Kaakkois-Aasiaan edullisen hintatason vuoksi? Kyllä, mutta siellähän olisi sadekausi jo alkanut. Tutkittuamme tarkemmin tilannetta selvisi, että Vietnamiin voisi matkustaa ympäri vuoden. Säät maan pohjois-, keski- ja eteläosissa olisivat erilaiset ja aina löytyisi sopiva kohde lomailuun. Etelä-Vietnamissa olisi vielä toukokuussakin hyvät olosuhteet.

Sosialistinen Vietnam. Vietnamin sota. Venepakolaiset. Painajaismaisten sotaelokuvien jättämä ahdistava tunne... Tohtisiko sinne matkustaa, pystyisikö lomasta nauttimaan? Vietnam on avannut ovensa matkailulle vasta kymmenisen vuotta sitten, pohdiskelin ja epäröin, johon Antti totesi, että olemme jo 10 vuotta myöhässä!

Matkapäätös syntyi nopeasti. Yleensä valmistaudumme hyvin ennen matkaa, nyt suunnitelmien teko kolmen viikon reissulle jäi vähäiseksi. Edulliset menopaluuliput oli hankittuina Saigoniin ja hotelli varattuna kolmeksi yöksi. Halusimme majoittua keskustaan lähelle seremoniapaikkoja, sillä kaupungissa vietettäisiin sodan päättymisen muistopäivän juhlaa, mikä tietäisi paljon turisteja ja majoitusongelmia.

Tutkimme kuumeisesti Etelä-Vietnamin karttaa etsien mielenkiintoista sukelluskohdetta. Phu Quoc -saari kiinnosti kovasti, mutta tähän vuodenaikaan sinne ei kuumuuden vuoksi kannattaisi mennä. Sitten löysimme sen, Con Dao -saaren, joka sijaitsee noin 180 kilometriä mantereelta länteen. Saarella on synkkä historia; se on toiminut keskitysleirinä, mutta vankilatoiminta on päättynyt 70-luvulla. Nyt sitä markkinoidaan turistikohteena. Saarella on muutama hotelli ja sinne pääsee hitailla lautoilla meriteitse tai ilmavoimien venäläisvalmisteisella kuljetushelikopterilla.

Jos synkkää menneisyyttä ei ajattele, niin saari vaikuttaa paratiisilta. Sinnehän täytyy päästä! Lähetimme kyselyn Vietnamin matkailuinfosivuille, josta se ohjattiin edelleen Rainbow Divers -sukellusliikkeeseen. Sieltähän saimmekin vastauksen pikaisesti. Sukellus- ja snorklausretkihinnat, majoitusehdotuksen ja lentojen hinnat. Reittilennotkin Con Daolle oli aloitettu hiljattain! Antti oli vähän pettynyt: ei kopterireissua. Vastasimme kuitenkin kyllä kiitos. Sukellusliikkeen johtaja Mr. Bin hoiti kaiken ja maksoi jopa lentolippumme, jotka luvattiin toimittaa hotelliimme Saigonissa. Lentolippuja ei olisi voinut maksaa Suomesta käsin edes luottokortilla tai pankkisiirtona.

Ei muuta kun menoksi, tie kutsuu Vietnamiin!