Päätimme tulla Nha Trangiin jatkamaan sitä, mikä Con Daolla jäi kesken, viettämään lomaa meren äärellä. Nha Trang oli sopivan matkan päässä Dalatista, siis helppo valinta.

Vain vilkasliikenteinen rantakatu erotti meidät hiekkarannasta ja merestä. Se piti huolen siitä, ettemme päässeet tuhlaamaan yhtään päivän aurinkoista tuntia, sillä mopoliikenne herätti meidät auringonnousun aikaan ja koska huoneessamme ei ollut pimennysverhoja. Kuumuus suorastaan pakotti ylös vuoteesta tuulettajista huolimatta. No, se ei haitannut, sillä pääsisimme vihdoinkin rannalle nauttimaan raikkaasta merituulesta, varjon alla voisi ottaa vaikka päivänokoset.

Nha Trangia on kehuttu rantaelämän ja juhlijoiden loistavaksi lomakohteeksi. Menimme jo tulopäivänämme tutustumaan paikalliseen iltaelämään, Dalatin hiljaiselon jälkeen kaipasimmekin jo pientä piristystä. Olisihan Dalatissakin ollut mahdollisuudet ilonpitoon, mutta puolikuntoisina keskityimme vain toipumiseen.

Kiertelimme kaupungilla rannan läheisyydessä, tämä alue oli siisti ja selvästi "ei mikään tuppukylä". Kirja- ja musiikkikauppoja, muotiliikkeitä, kampaamoja ja kaikkea mitä isoissa kaupungissa kuuluukin olla etenkin turisteja varten. Kaupunki on kuin tehty myös juhlimista varten, erilaisia baareja ja ruokapaikkoja oli paljon. Nautimme ravintolan terassilla pienen iltapalan ja käväisimme iltaoluella erään baarin terassilla. Turisteja oli paljon, etupäässä nuoria eurooppalaisia. Tänne järjestetään pakettimatkoja myös Suomesta. Kävimme myös paikallisessa Rainbow-sukellusliikkeessä tiedustelemassa retkihintoja, jos vaikka lähtisimme heidän kanssaan päiväretkelle merelle.

Illan kohokohdaksi valitsimme Sailing Clubin, sitähän oli mainostettu varmaksi menomestaksi. Pettyneinä lähdimme lähes ainoina asiakkaina pois. Ei ollut kovin vakuuttavaa tämä suositun rantakohteen iltaelämä. Olisiko pitänyt mennä tutkimuskierrokselle kaupungin keskustaan? Clubin ulkopuolella cyclo-kuskit odottelivat asiakkaita ja päätimme ottaa kyydin hotellille. Lyhyellä matkalla mahtuisimme molemmat mukavasti istumaan pyörän edessä olevaan tuoliin. Hieman oli ahdasta, onneksi ei ollut ylämäkiä kuskilla poljettavana. Tämä mukava cyclo-kyyti oli lopulta illan kohokohtamme.

Nha Trangin pitkä hiekkaranta on upea. Tilaa on kaikille auringonpalvojille, mutta suosituimmat auringonottopaikat ovat rantaravintoloiden yhteydessä, kuten Lousiane Café palveluineen. Paikka on siisti ja suunniteltu juuri länsimaalaisten turistien toiveiden mukaiseksi. Louisiane Beachin aurinkopaikat saa käyttöönsä maksutta tilaamalla jotain pientä purtavaa rantaravintolasta. Siellä voi nauttia rantaelämästä ilman että kaupustelijat tai kerjäläiset häiritsevät, sillä alueelle tulo on heiltä kielletty. Jos ei halua virkistäytyä meressä, on Lousiane Beachin uima-allas asiakkaiden käytössä. Relax Clubilla voi hemmotella itseään, siellä tarjotaan hoitoja mm kokovartalohierontaa 45 min hintaan 55 000, kasvohieronta 50 000 ja manikyyrin saa 22 000 dongilla.

Valitsimme mukavat paikat aurinkovarjon alta. Nautimme olostamme rannalla raikkaan merituulen puhaltaessa hikeä pois otsaltamme. Luimme, kirjoittelimme, tilasimme kiertävältä tarjoilijalta syötävää, torkuimme varjon alla kuunnellen toisten lomalaisten juttuja, ei muutakaan voinut, ja kävimme välillä virkistäytymässä meren hurjissa aalloissa. Rannalla oli paljon amerikkalaisia turisteja.

Vaikka kaupustelijoilta oli auringonottoalueelle pääsy kielletty, he kiertelivät toiveikkaasti vesirajan tuntumassa ja vaivihkaa kauppasivat tuotteitaan. Jos turisti halusi jotain kaupustelijalta, hänet vinkattiin paikalle kaupantekoon, sillä myytävänä oli tupakkaa, makeisia, sipsejä ja muita tarvittavia herkkuja, joiden hakeminen muualta olisi ollut työläämpää. Myöhään iltapäivällä tarjolla oli myös herkullista ruokaa suoraan kannettavalta ja höyryävältä rantakeittiöltä. Herkulliset tuoksut houkuttelivat rannalla loikoilijoita menemään ostoksille jopa aivan vesirajan tuntumaan. Nämä rannat ovat hyvin tiukasti valvottuja alueita ja turistien viihtyvyyttä pyritään pitämään yllä karkottamalla liian innokkaat kaupustelijat pois. Oli yksi ryhmä, jonka toimiin ei puututtu, nimittäin vammautuneet sotaveteraanit saivat jokseenkin vapaasti myydä postikortteja. Meillä onkin hieno postikorttikokoelma eikä pelkästään Nha Trangista hankittuna.

Yksi rannan huvituksemme oli seurata kaupustelijoiden toimia. Joskus valvontapartio sattui tulemaan paikalle yllättäen. Silloin ensimmäinen sen huomannut ilmoitti toisille kaupustelijoille jollakin hälytysmerkillä ja sitten kaupustelijoille tuli kiire. Eräältäkin jäi jopa kengät rannalle, kun karkuun piti päästä.

Makailtuamme päivän rannalla mieli teki jo snorklausretkelle, valitettavasti Antin käsi ei kestäisi vielä laitesukellusta. Olimme nähneet Blue Divers -sukellusliikkeen ilmoituksen päivittäisistä sukellus- ja snorklausretkistä ja se houkutteli kovasti. Snorklausretken hinta oli 12 $ henkilöltä sisältäen myös lounaan. Ennen auringonlaskua varasimme paikat seuraavan päivän retkelle.

Etelä-Kiinan merellä sukellusretkien täytyy tapahtua aamupäivän aikana, koska iltapäivällä tuuli nousee ja aallokko voi olla valtava. Aamuinen kävelymatka pitkin rantakatua auringon porottaessa tuntui pitemmältä kuin iltahämärissä, ehtisimmekö ajoissa? Saavuimme puoli kahdeksan aikoihin Blue Divers -sukellusliikkeelle, toiset päiväretkeen osallistujat alkoivat hiljalleen kerääntyä paikalle. Olimme jälleen vanhimmat ja nähtävästi ainoat snorklaajat sinä päivänä, muut seurueen jäsenet vaikuttivat olevan alle 30-vuotiaita.

Sukellusliikkeeltä meidät vietiin minibusseilla rantaan veneelle. Satamassa oli kuuma, dieselin käryä ja valtavasti ihmisiä poukkoilemassa ja jonottamassa veneisiin päiväretkilleen. Pääsimme lopulta veneeseemme, se oli pienoinen pettymys, sillä siinä ei ollut toista, katettua kerrosta. Siinä sitten kökötimme koko seurueen kesken samassa ahtaassa tilassa kaikkien kamojen keskellä. Lohdutti hieman, kun huomasimme muillakin sukellusliikkeillä ja retkien järjestäjillä olevan samanlaiset veneet.

Snorklasimme kahdessa eri kohteessa. Seurueen muut jäsenet sukelsivat, jotkut suorittivat sukelluskurssiin kuuluvia kokeita. Vedenalaiset maisemat erottuivat selvästi, oli kaunista ja värikästä katseltavaa. Vesi oli kylmää +24 ˚C. Puin toiselle snorklaukselle pitkähihaisen märkäpuvun, jotta voisin olla vedessä pidempään. Antille riitti lyhythihnainen, halusi vielä kilon painovyön vyötäisilleen, koska märkäpuku vaikeutti vapaasukeltamista. Hän teki pitkiä sukelluksia kameroineen, jopa kymmenen metrin syvyyteen ottamaan valokuvia näissä kirkkaissa vesissä.

Kun olimme hypänneet mereen, kapteeni käynnisti moottorin ja retken vastaava ilmoitti heidän jatkavan matkaa noin kilometrin päähän sukelluskohteeseen, aikoivat kyllä tulla paluumatkalla noutamaan meidät mukaansa. Antti huikkasi takaisin, että se olisi mukavaa! Aivan kokemattomia snorklaajia ei olisi tuolle paikalle voinut jättää, sillä jyrkkärantaiselle kalliosaarelle ei päässyt eikä olisi voinut mennä, kallion seinämä oli täynnä teräviä simpukankuoria.

Onneksi Antin käsi voi hyvin, merivesi ei pahentanut tilannetta. Tämä päiväretki oli aikamoista sähläystä. Retkestä vastaavina ja sukelluksenopettajina toimi keski-ikäinen pariskunta, puhuivat keskenään ranskaa ja käyttäytyivät kuin nuoret rakastavaiset. Olivat aika suurpiirteisiä toimissaan veneen kannella ja kaikillahan pitää olla hauskaa, kuten heillä! Paluumatka valtavassa aallokossa oli aikamoinen kokemus. Jotkut voivat pahoin ja oksentelivat yli laidan, hyvä ettei kukaan ei tippunut mereen. Oli kuulemma tavallinen Etelä-Kiinan meren iltapäiväaallokko.

Päiväretken jälkeen meidät kyydittiin takaisin Blue Divers -sukellusliikkeelle. Oli vasta iltapäivä ja voisimme nauttia auringosta vielä muutaman tunnin, siispä menimme suoraan Lousiane Beachille.

Onneksemme saimme vielä paikat auringosta, sillä ranta oli mustanaan ihmisiä. Oli lauantai ja ilmeisesti paikallisten vapaapäivä. Kaupustelijat, enimmäkseen naisia, olivat ottaneet pienokaiset mukaansa rannalle. Ja viiden aikoihin kaupustelijoillekin koitti vapaa-aika, sillä silloin kauppatavarat heitettiin hiekalle ja vaihdettiin vapaalle. Yhteistuumin naiset katsoivat lastensa perään, kävivät kastelemassa varpaansa ranta-aallokossa ja hankkivat päivällisen rannalle parkkeeranneilta rantagrillikaupustelijoilta. Oli aika hienoa katsella ja todeta, kuinka hyvin äidit ojensivat lapsiaan ja saivat pienet jopa yksi- tai kaksivuotiaat noudattamaan antamiaan ohjeita.

Laadimme puutelistan illan ostoskaduilla käyntiä varten mm itikkaöljy oli lopussa. Kyllästimme itsemme hyönteissuojalla aamuin illoin ja aina suihkun jälkeen. Näillä alueilla ei ole malariavaaraa, mutta hyönteisten puremat ja kutiavat paukamat ovat tuskallisia, siksi teimme kaikkemme moskiittojen torjumiseksi, se kävi ihan työstä. Antti halusi käydä myös parturissa siistiytymässä. Lähdimme ulos ja menimme torille hankkiaksemme pari sharong-liinaa. Ei ollut aitoa batiikkia, mutta muuten ihan hyvät ja kauniit liinat. Ohuen ilmavat puuvillaiset sharongit ovat monikäyttöisiä, etenkin matkoilla. Ne toimivat rantapyyhkeinä, kuumien öiden peitteinä tai lakanoina kehnommissa majapaikoissa, rannalla kietaisuhameena ja lopuksi matkamuistona kotona, vaikkapa pöytäliinana.

Kampaamo-parturikin löytyi heti. Odottelin tunnin verran hiusten leikkauksen lopputulosta seuraten paikallisen tv-kanavan satumaista ohjelmaa yhdessä toisen kampaajan pienen tyttären kanssa. Lopputulos oli hyväksyttävä, vaikka Antti kielsi terävän partaveitsen käytön. Parturityttö oli jännittänyt ulkomaalaista asiakasta niin, että kätensä oli aivan tärissyt!

Nautimme päivällisen kaupungilla, sitten kiertelimme eri baareissa. Seurasimme kaupungin iltaelämää terassilta ja totesimme, että ihmiset olivat kylmähköjä, niin paikalliset kuin turistitkin. Isomahaiset miehet lähtivät pimujen kanssa taksilla jatkoille, jotkut ehkä pari olutta liikaa ottaneet käynnistivät moottoripyöränsä ravintolan edustalla, onnekas vaimo löysi miehensä baarista ja kaksi suomalaista naista vieressämme keskustelivat ei niin mielenkiintoisesta elämästään. Vinkkasimme heti naapuripöytään, että olemme myös suomalaisia, halusimme välttää ikävän tilanteen. Tervehdykseemme vastattiin käden kohotuksella tylsien katseiden saattamana. Tuumailimme olevamme väärässä paikassa ja olevan oikean hetken poistua tästä kuppilasta. Lähdimme ja heti terassin kulmilla oli cyclo-kuljettaja tarjoamassa kyytiä. Otimme tarjouksen vastaan ja kuski lähti polkemaan kohti hotelliamme. Tulimme rantakadulle ja ajattelimme kuitenkin poiketa vielä katsastamaan Sailing Clubin menoa. Kuskimme teki U-käännöksen ja jätti meidät klubin edustalle.

Sailing Clubilla oli kova meno päällä, paikka oli tupaten täynnä! Teknomusiikin tahdissa tanssijoita oli ahtautunut pienelle tanssilattialle suuri joukko, musiikki pauhasi korviahuumaavasti. Saimme jokseenkin rauhalliset paikat rannan puolelta, läheltä baaritiskiä. Ihmiset notkuivat baaritiskillä ja musiikin tahdissa tanssilattian tuntumassa. Ilmassa oli sähköä ja sitä ruokittiin ilmaisilla aussiklubi-isännän tarjoamilla shoteilla. Miehet tuumiskelivat, kenet valitsisivat minihameisten naisten joukosta iltansa viihdyttäjäksi. Tiukkailmeiset turvallisuusmiehet tarkkailivat tilannetta radiopuhelimet korvalla. En saanut Anttia houkutelluksi tanssilattialle, mutta se ei ollut suuri vahinko. Lähdimme klubilta. Cyclo-kuskimme odotti viedäkseen meidät yöunille hotelliimme.

Hotellimme oli hyvä ja samoin ranta, mutta jostakin syytä kaipasimme vielä jotain muuta näiltä Vietnamin aurinkorannoilta. Hotellin baarissa nautitun varhaisen aamukahvin jälkeen menimme vastaanottoon ja sanoimme, että haluamme mennä Mui Ne’een. Voisivatko he neuvoa, mistä saisimme ilmastoidun auton? Respan poika selvitti tilanteen välittömästi ja sanoi, että hotellin private car voi viedä meidät Mui Ne’een hintaan 60 $. Matkaa olisi 200 kilometriä ja ajo kestäisi neljästä viiteen tuntia. Hyväksyimme tarjouksen ja lähtisimme matkaan puolen päivän maissa. Tulimme hotellin aulaan ja siirsimme matkatavaramme aulassa odottavaan autoon. Niin, täällä on hyvin yleistä, että autot ja moottoripyörät pidetään parkissa yön yli hotellin aulassa, siellä ne ovat turvassa.