Open Tour -bussimatkat ovat hyvin edullinen tapa siirtyä paikasta toiseen Vietnamissa, reitit kattavat koko maan. Bussiliput voi ostaa etukäteen, tarvitsee vain varata paikka tietyn vuoron bussiin. Matkustus on edullista, mutta ei välttämättä aina niin mukavaa. Tiet ovat monilla osuuksilla huonot, sääkin vaikuttaa matkan etenemiseen ja turvallisuuteen. Jos on hyvä tuuri, pääsee istumaan hyväkuntoiseen, uuteen bussiin, joskus täytyy vain tyytyä paremmat päivänsä nähneen pikkubussin epämukaviin penkkeihin.

Hoi Anista on matkaa Lang Co Beachille kuutisenkymmentä kilometriä, bussimatkamme tuli maksamaan yhteensä 8 $. Istuimme bussirähjän takapenkillä ja yritimme tehdä olomme mukavaksi taakse heitettyjen rinkkojen ja reppujen keskellä. Oli aurinkoinen päivä ja ilmastoidusta bussista oli mukava seurata maisemia. Voin vain kuvitella kuinka ankeaa matkanteko olisi sadeaikana. Hieman ihmettelimme matkakumppaneidemme väsähtänyttä olemusta. Ehkä heillä oli ilta vierähtänyt pitkäksi tai olivat lähteneet jo edellisenä päivänä matkalle Saigonista. Bussiin olisi mahtunut enemmänkin matkustajia, vaikka saimme viimeiset vapaat paikat takapenkiltä, sillä suurin osa matkaajista oli varannut itselleen kahdelle henkilölle tarkoitetut vierekkäiset paikat. Nuoret reppumatkaajat nuokkuivat penkeissään tympeän näköisinä.

Saavuimme Da Nangiin ja bussiin tuli lisää matkustajia. Hereilläolijoiden oli pakko tehdä tilaa ja kaksi paikallista herraa teki seuraa meille takapenkkiläisille. Bussi oli lastattu täyteen matkustajien tavaroita ja kuljetettavia pahvilaatikoita. Pysähdyimme pienten kylien kohdalla, ja bussikuski kävi luovuttamassa pahvilaatikoita liikkeisiin tai pysäkeillä odottaville ihmisille. Tulimme vuoristoalueelle ja laskeuduimme solaan, jonka jälkeen seurasi pitkä tunneliosuus. Tiesimme olevamme kohta perillä. Olimme rannikon tuntumassa, mutta tie kulki harjanteen suojassa emmekä nähneet merta kuin vilaukselta. Näimme vasemmalla puolellamme vettä, Lang Con laguunin. Seurasimme silmä tarkkana tien oikeaa puolta, josko näkisimme hyvissä ajoin mahdollisen majapaikkamme ja voisimme pysäyttää bussin. Mutta ei. Maisemat vilahtivat ohitsemme ja kaikki kohteet tuntuivat olevan suojassa puiden takana. Saavuimme Lang Con bussivuorojen levähdys- ja lounastaukopaikalle, jäimme pois bussista.

Etsimme matkatavaramme bussin tavarasäilöstä ja mietimme miten ja minne jatkaisimme täältä. Kauan sitä ei tarvinnut ihmetellä, sillä kohta meiltä tultiin kysymään tarvitsemmeko kuljetusta ja majapaikkaa? Kerroimme nuorelle miehelle, että haluamme jäädä tänne muutamaksi päiväksi johonkin miellyttävään kohtuuhintaiseen hotelliin meren äärellä. Hän pyysi meitä odottelemaan kaikessa rauhassa, asiat järjestyisivät. Istahdimme tavernan pöytään ja otimme esiin eväämme, vesipullon ja pähkinöitä. Näimme tuon "kaikki järjestyy" -miehen kyselevän kaikilta taukopaikalla olleilta heidän suunnitelmiaan ja selvittelevän paikkakunnalle jäävien matkaajien tarpeita.

Söimme pähkinämme ja pian järjestelymies tuli pöytäämme ja sanoi meidän voivan jatkaa matkaamme. Otti isot kassimme ja pyysi seuraamaan, jatkaisimme matkaamme kahdella moottoripyörällä. Kuskit nostivat kassimme bensatankin päälle ja nousimme tarakalle reput selässämme. Oli hieman ahdasta, mutta muutaman kilometrin matka sujui hyvin. Tulimme ensimmäiseen mahdolliseen heidän ehdottamaansa majapaikkaan, neljän tähden Lang Co Beach Resortiin. Paikka näytti korkeatasoiselta ja kalliilta. Pyysin Anttia tiedustelemaan ja katsomaan majoitusvaihtoehtoja, itse jäin moottoripyöräkuskien kanssa vahtimaan matkatavaroitamme. Odottelimme varttitunnin verran, ja Antti tuli takaisin ilmoittaen paikan olevan hyvän. Maksoimme kuskeillemme kyydistä yhteensä 2 $ ja otimme matkatavaramme. Antti kysäisi aulassa, että haluaisinko hienon bungalowin resortin puistoalueelta korkeaan hintaan vai tyytyisimmekö vaatimattomampaan rivitalohuoneistoon. Vastasin, että se vaatimaton käy, säästyisipähän rahaa vaikkapa tuliaisia varten.

Saimme huoneen avaimen ja lähdimme hotellin piccolon opastamana harjanteelle rivitalohuoneistoon. Tunsin meren raikkaan tuoksun, se houkutteli alas rannalle. Huoneemme oli tilava, mutta ei kovin kaksinen. Oli kylpyhuone lämpimällä vedellä. TV, jota ei täälläkään katsottaisi. Vietnamilaiseen tapaan hammasharjat ja kammat olivat valmiina asiakkaita varten kylpyhuoneen hyllyllä. Yksi täkäläinen hyvin tavanomainen asia huoneesta puuttui, nimittäin teekannu kuppeineen ja termospullo! Huonehinta buffetaamiaisineen oli 35 $ yöltä.

Bussimatka Hoi Anista Lang Co Beachille oli sujunut hyvin ja kestänyt vain parisen tuntia. Olimme voimissamme. Purimme matkatavaramme ja lähdimme tutustumaan resortin tarjontaan.