
Lähdimme matkaan mukavasti yksityistaksilla kohti Huen kaupunkia. Taksikuski oli englanninkielentaitoinen nuori mies. Matka ei olisi pitkä, kestäisi alle kaksi tuntia taukojen pituudesta riippuen.
Nousimme Lang Co Beachiltä korkeille kukkuloille, joilta avautui upea näkymä laguunille. Pyysimme kuljettajaamme pysähtymään, halusimme mennä ihailemaan maisemia. Antti otti kameransa ja ylitimme tien näköalapaikalle. Korkeuksista avautui kaunis näkymä. Valkoiset hiekkarannat näyttivät lähes autioilta, mutta kalankasvatusaltaat ilmaisivat asutuksen olevan lähellä. Kohta paikalle juoksi vanhus myymään postikortteja ja Vietnamin karttoja. Emme saaneet hänen puheestaan juurikaan selvää, mutta kovasti halusi esitellä ympäristön nähtävyyksiä. Olimme hieman vaivautuneita tästä yllättävästä kaupustelusta ja palasimme autoomme. Jatkoimme matkaamme ja laskeuduimme alas rannikolle. Maalaismaisemat vilisivät silmissämme; naiset töissä riisipelloilla conical-hatut päässään, pojat ratsastamassa vesipuhveleilla, junan saapuminen viidakon syvyyksistä rannikolle... Voi kunpa meillä olisi enemmän aikaa!
Pysähdyimme bensa-asemalle tankkaustauolle ja päätimme mennä samalla tutustumaan ympäristöön. Jokivarressa nainen pesi pyykkiä rekkojen ja linja-autojen kaahatessa ohi hurjaa vauhtia. Sillan toisella puolella törrötti ränsistynyt talo, jonka edustalla veden päällä oli suuri vaakatasossa oleva kalastusverkko bambukeppien varassa odottamassa seuraavan aamun kalastushetkeä. Viereisellä rautatiesillalla pikkupojat leikkivät ja tekivät hurjia hyppyjä alas jokeen. Kirmaisivat vilkutellen vastaan, kun huomasivat Antin kuvaavan heitä.
Saavuimme esikaupunkiin ja totesimme heti, että Hue on suuri ja moderni kaupunki. Keskustaan tullessamme näimme korkeita taloja ja hotelleja. Leveillä kaduilla oli vilkas liikenne. Kuljettajamme antoi käyntikorttinsa myöhempää tarvetta varten sekä muutaman Mandarin Cafén käyntikortin. Muutaman siksi että omistajan, valokuvaaja Mr Cun valokuvia oli painettu markkinointimielessä kortin toiselle puolelle.
Majoituimme kuljettajamme suosittelemaan Sunrise-hotelliin Huen keskustaan. Kävimme katsomassa viidennen kerroksen paria huonevaihtoehtoa ja valitsimme edullisemman, jonka 25 $ huonehintaan kuului myös aamiainen. Meillä ei ollut omaa parveketta, mutta kerroksen yhteinen tilava parveke sopi tarpeisiimme kaupunkilomalle loistavasti. Hotelli oli siisti ja henkilökunta hyvin avuliasta.